Kuvatarinaa menneiltä kuukausilta

Hahaa! Moi taas. Joo, kyllä se asia on niin, ettei tässä ole mitään selitettävää. Olemme maailman laiskin bändi ja bloggaaminen voi tuntua tässä turtuneessa maailmassa, missä PITÄISI koko ajan tehdä jotain, niin maailman ylivoimaisimmalta asialta. Manageri, voitko jo saapua hoitamaan Kvantti Elefantin maalliset asiat, niin taiteilijat voisivat keskittyä vain luomiseen.

Meillä on ollut hulvaton meno ja meininki. Se mitä voin sanoa, niin rakastan näitä jäbiä joiden kanssa saan duunata musiikkia, aina vain enemmän. En voisi enempää elämältä pyytää. Thänks jäbät, et ollaan tässä yhdessä ja munkaan ei tarvitse mököttää yksin himassa ja tehdä niitä lauluja sinne fuckin pöytälaatikkoon.

En muista päivämääriä, enkä välttämättä kuukausia, enkä montako Vantaan piffaamaa reilua banaania olen syönyt, mutta hetket muistan ja sen, että olen elossa ja rakastan. Joten nyt päästetään kuvahelvetti valloilleen (jossain järjestyksessä) typistetyssä muodossa :D

RUOKAA:

Ennen Bar Loosen keikkaa vedettiin nepalilaiset mätöt <3

Maailman parasvaimo leipoi tietenkin yöllä pienessä hipukassa bändille pizzaa. Ihan kuulkaas pohjankin tein ite! Kandee ottaa kokki laulajaks bändiin. Kenestä muustakaan mä pitäisin huolta, kuin mun jäbistä <3 

Lustarin pidot sen kuin paranee. Sakke opetti meitä tekee sushii. Me rakastetaan sushia, ja mä ainakin voisin elää sushilla. Mikään ei oo kivempaa, kuin kokkailla yhdessä. Välillä kun tulen Lustarille, niin Tuomas on saattanut alkaa duunailla jotain ihanaa Jamie Oliverin kirjasta tai Viba paistaa munakasta koko bändille. Ja me voidaan tällöin Saken kanssa vaan rääpiä juustosiivuja koko perheelle. Hyvä ruoka, hyvä viini ja hyvä bändi :) Jeij <3

MUSAVIDEO ja Revolver Studio

Tosiaan, sävelsimme Uusi kaava nimisen biisin Vantaan Reilun kaupan hankkeeseen. Äänitimme sen Revolverstudiolla Vernissassa. Ihan loistava studio ja ihana Asko Ahonen siellä hoiti äänittämisen, miksauksen rennolla otteella. Oli niin kotoisa ja helppo työskennellä Askon kanssa. En voi kuin suositella :)

Ja oli meistä joku pikkujuttu, jossain Vantaan paikallislehdessä:

Ja näin hyvin meidän tuleva demo valmistuu treenisstudiolla, niin hyvin kuin tämä syöty omppu:

Joo, joskus kulinaristit näkevät nälkääkin ja silloin närpitään ja lisätään kuva puoli kaakkoon, ettei tilanne vaikuttaisi niin pahalta!

Mutta ollaanhan me saatu tarpeeksi aikaiseksi. Tässä Uusi kaava MUSIIKKIVIDEO:

http://vantaakanava.fi/reilun-kaupan-rytmit/

RUOTSIN MATKA

Kävästiin kulttuurimatkalla Ruotsissa, laulettiin karaokee ja pojat joi mun luomuviinit, jotka olin ostanut himaan. Sakke hävitti tuliaisensa ja puklas koiran pisualtaaseen. Mä mökötin ja nukahdin ja pojat nauhoittivat mun kuorsausta oikein kolmella puhelimella. Mä en kyl oikeasti kuorsaa. Opetin nuorukaisille Gin Tonicin salat, ja niistä masut täyttyi ja hytti mässyil ja lappareil. No halittiin ja rakastettiin toisiamme kyl enemmän kuin laki sallii :D ja oltiin kauniita :) Syötiin kyl tosi hyvin, ja jottei totuus unohtuisi, niin kävimme valokuvanäyttelyssä Tukholmassa ja Italialaisessa syömässä. Tässä kuvia satunnaisessa järjestyksessä. Hauskaa oli, niin kuin aina :D

Siis voitteko kuvitella! Mä oon yrittänyt 100 kertaa ja sadoilla eri tavoilla tallentaa kolmea kuvaa oikein päin. En osannut.. Mut en mä oikeestaan osaa tietokoneit muutenkaan käyttää. No tässä on muutama kuva sit vähän väärin päin, ei kai se haittaa. Ja ei tarvii jälkikäteen viisastella kenenkään :D

Naurakaa vaan! Tekniikan ihmelapsi Eleonoor vauhdissa.. Rupes sen verran ketuttaa ja hävettää, et parempi päättää tää postaus tähän. Meidän hieno tapasillallinenkin on väärinpäin! 

Mut hei, me mennään ens perjantain juhlii Luihusaken synttäreit ja kuuntelee Maria Gazolinaa Bar Looseen. Ens postauksessa kerron Emergenzafestareista, joissa päästiin semifinaali vaiheeseen ja esiintymään Nosturiin. Ja tiedä mitä muuta keretään siihen koheltaa! 

With Love: E

Sorry!!!

Kvantti Elefantti tai ainakin laulaja on ollut (kuten kuvasta huomaa) väsyneissä tunnelmissa. Kuten arvatakkin saattoi, että tämä muusikkoperhe unohtaa päivitellä elämäämme tänne. Mutta tämä on totuus, olemme laiska karjasakki. Kunpa olis joku, joka hoitais ja aikatauluttas tän maallisen shitin meidän puolestamme. Mutta omasta pers'reiästä tämäkin pitää rutistaa, niin kuin pienenä bändinä kaikki. Mutta alakulossa emme elä, nyt kun tässä kirjoittelee niitä muistaa miten kivaa tämä oikeastaan onkaan ;)

Mutta emme ole olleet laiskoja. Hitaasti äänitteemme valmistuu ja katsotaan katsotaan milloin saamme valmiiksi. Meidän on ollut välillä vaikeuksia löytää tarpeeksi aikaa treenaamiselle, kun kaikilla on töitä, minulla kaksi lasta, Ville myös toinen bändi ja autokin on ollut rikki. Olemme työstäneet biisejä, kokeilleet uusia rytmikikkoja vanhempiin ja suoriutuneet keikoista uusien biisien voimin. Hauskaakin olemme yhdessä pitäneet, kuinkas muutenkaan, meillä on niin kivaa yhdessä. Olemme kaikki hyvin rauhallisia tyyppejä, eikä hypitä toistemme silmille vaikka vittuilulle ei ole rajoja ja hölmöilyille. Tykkään niin paljon noista kundeista, kun energiamme kulkevat samoilla pituuksilla, eikä kenenkään ego ole musiikintekemisen suhteen liian iso.

Kerronpa teille tarinan, kun pojilla oli mulle yllätys. Tämä tapahtui tammikuussa. Olimme lähdössä treenaamaan Sipooseen ja istuin autoon. Pojat olivat innoissaan, että "Meillä on sulle lahja". No minätyttö olin ihan innoissani silleen "Eikä!!! Voi teitä! Ei olis tarttenut" ja tunsin syvää rakkautta siitä, että he ajattelevat minua, juuri MINUA! Pojat ojensivat minulle Iittalan kassia ja olin sydän kurkussa, että onpa ihanaa, noilla on ollut selkeesti ikävä mua. Noooo, avasin kassin ja sieltä paljastui:

Aattelin sitten, että ette vittu voi olla tosissanne. Nämähän ovat Saken kaiken kokeneet, voittokkaalla Lafkan bändi kilpailuissakin nähdyt kamalat eräjormasandaalit. Kiitos. Tipuin tosiaan maan pinnalle ja näillä oli tietenkin hauskaa. "Sä voit viedä ne himaas" Kiva. Tosiaan, muistan kun kattelin noita kenkiä aina kauhuissani treeneissä ja yritin pitää suuni kiinni, kun mietin miten noin komea mies voi kulkea noissa. Mutta sitten mulle riitti, kun Sakke oli pukenut noi keikalle. Noista monoista tuli yleinen vittuilun aihe, ja luojan kiitos Sakke lakkasi käyttämästä tennareitaan ja on muutenkin siitä lähtien kiinnittänyt huomiota kenkävalintoihinsa. Onneksi mä olen Saken elämässä, ihan selkeesti olen pelastanut hänet. Viimeinen kuva Sakesta ja hänen rakkaista kengistään.

 Musta välillä tuntuu, että koen jonkun yhteyden esineiden kanssa, aika säälittävää, mutta kun mietin, että mitä noille kengille pitäis tehdä, niin otin ne lämmittelemään treenikselle. Täytyihän niiden kokea tämä treenis, jos ei jalassa, niin edes käyden siellä. Saken vanhat kengät ja vanha elämä... Ajattelin, että heitetään sitten roskiin, mutta kun mä ajattelin mitä kaikkea ne ovat nähneet meidän kanssa, ja keikkoja missä ovat olleet, niin keksin, että noi saa jatkossakin tulla meidän keikoille. Saken taikakengistä tehtiin nyt meidän maskotti, tippikengät. Jos vaikka joku joskus niihin heittäis lantin köyhälle bändille tukeakseen meidän toimintaa. Totuushan kuitenkin on, että jos keikasta saadaan jotain liksaa, niin se ei millään hintatasolla kata kuluja ja sitä työmäärää mitä musiikin eteen teemme. En edes tiedä paljon on kertynyt kilometrejä Tiksin ja treeniksen välillä, tai keikkapaikoille. Soitinhuolloista tai ostoksista puhumattakaan. Onneksi teemme tätä rakkaudesta musiikkiin ja se on elämäntapamme. Joten bongaa monot ja heitä lantti, Kvantti Elefantti kiittää!

Voitasko jo soittaa? Tässä vähän treenikseltä vähän tunnelmia. Ei biisit synny tyhjästä. Minä luonnollisesti puhun mikkiin, kun ei kukaan mua muuten kuule. Välillä pitää pitää homma kasassa, kun nää soittelee päällekkäin omiansa ja mä mietin mihin mua tarvitaan. Perustetaan yhden miehen orkat kaikki. No ei, meil on pääsääntöisesti hyviä treenejä, kun on aina jokin tähtäin mitä varten tätä teemme.

Ja pitäähän sitä välillä relata yhdessä, sen me kyllä osaamme. Tuomas on kyllä maailman komein rumpali, eiks jeh?

 Ville on niin söpö, kun se keskittyy ja miettii. Villehän tuli bändiimme viime keväänä, kun edellinen basistimme päätti poistua bändistämme. Ville on todella luova ja musikaalinen, ja pian saatte kuulla keikoilla myös häntä taustalauluissa. Suunnitteilla on myös dueetto ja Villelle oma laulu. Vain taivas on rajana, kun osaa muutakin kuin aukoo turpaansa.

Tuomas rakastaa mua, kun jaksan räpsiä näitä kuvia. On silläkin niin vaikeeta. Luulis, että nauttii, kun siitä tykätään ja halutaan ottaa kuvia. 

 Sakke on ilmeisesti hiukka väsynyt duunipäivän jälkeen ja oottelee, että pääsis himaan syömään. Se miettii aina vaan ruokaa, mut tekee sen mitä vaaditaan, tuo uusia biisejä, sovittaa mun biisejä, on älykäs rakenteiden funtsija ja syö hyvin. Unohtamatta sooloja ;)

Tällaista meidän arkena. Vantaan kaupunki pyysi meidät mukaan Reilun kaupan kampanjaan, ja olimme esiintymässä Korsossa Luhmossa järjestetyssä tapahtumassa. Sävelsin tapahtumaa varten biisin Ei kaavaa, ja se sai lämpimän vastaan oton järjestäjiltä. Pääsemme Vantaan kaupungin kautta studioon äänittämään biisin ja sitten se lähtee kiertoon musavideon kera. Mutta kerromme sitten siitä enemmän. Osa biisistä taltioitiin keikalla ja tapahtumasta tehtiin kooste. Tästä linkistä sen pääsee kuulemaan:

 http://vantaakanava.fi/reilu-juhla-lumossa/

Kämmäsin sanat tokassa säkeistössä, mutta se on elämää. Minä en kuollut siihen, olen edelleen elossa.
Tuolla me ollaan, juuri niin hassunnäköisinä kuin ollaan ;) Söimme yhden, ison ja Reilun Sonjabanaanin elävältä.

Eli joulukuu ja tammikuu on mennyt keikkaillen, uusia biisejä tehden ja studiolla ollen. Ihan loistoaikaa ollut ja taidettiin levätä jopa kaksi viikkoakin jossain välissä.

Helmikuusta tulee varmaan rankka, kun tosiaan studiohommat ovat kesken, ja pitäisi toisellekkin studiolle päästä ja hio biisejä. Osallistumme Emergenza-festivaaleille, jotka alkavat helmikuussa. Jänskättää skidisti, mitä tulee tapahtumaan, kun tuntuu että taipaleemme etenee omaan verkkaiseen tahtiinsa. Aika hienoa on, kun ei tiedä mitä jonkun oven takana odottaa. Ja onhan meillä tiedossa ilonpitoakin. Kvantti Elefantti lähtee Ruotsiin ensi sunnuntaina, tosin ihan vaan vapaalle yhdessä. Katsotaan lähteekö akustiset soittokamat messiin ja saamme vietyä musiikkiamme Tukholman kaduille. Tässä lomastamme siis seuraava postaus viikon päästä :)

Rakkaudella: Eleonoor

No joo-o

Äänitykset ovat sujuneet niinkin hyvin, että rummut on kasattu ja mikitetty. Mutta virvelissä on nyt jokin vika ja se aiheuttaa häiriötä. Eli viime viikon äänityssessioiden saldo on EI MITÄÄN.

Eihän meillä tämän kanssa nyt mikään tajuton kiire ole, mutta minä malttamaton joka haluan saada aikaiseksi asioita, niin helisen. Tuntuu, että tämän session osalta on ollut mielettömiä vastoinkäymisiä, mutta en jaksa niiden kaata minua tai meitä. Viikon mietelause: Mitähän vielä?

Onneksi meillä on hyvä meininki ja kivoja asioita tapahtuu. Pojat muuttivat muutama päivä sitten omakotitaloon, jonne haaveilemme oman treeniksen pystyttämistä. Viikonloppuna vedimme pienen yksityiskeikan ja siitä jäi todella hyvä fiilis. Joulukuulle putkahti myös yksityiskeikka. Tuntuu taas, että asiat tapahtuvat kivasti omalla painollaan, vaikka tämä viivästys nyt vähän ärsyttääkin.

Tällä viikolla alan säveltämään uutta biisiä Vantaan Reilunkaupan kampanjaa varten. On kivaa päästä tekemään musiikkia jotain juttua ajatellen. Yleensä sävellykset ja sanoitukset tulevat tajunnan virtana, niin nyt joudun varmasti funtsimaan vähän enemmän, että mitä haluan sanoa ja mikä on tärkeää ja miten sen sanon niin, että viesti tulee perille luontevasti ja helposti ymmärrettävästi. Aika siistiä, en malta odottaa tätä proggista!

Ei mulla nyt hirveesti enempää asiaa ole.. Odottelen tässä viestiä Tuomakselta päästäänkö vihdoin aloittamaan nauhoitukset.. Toivottavasti, kyllä alkaa nyt riittämään tämä odottelu ;)

E

Perusilta: Helsinki-Vantaa-Sipoo-Vantaa-Helsinki

Musta välillä tuntuu, että suurin osa työskentelyaikaa menee matkustamiseen. Ei se minua sinäänsä haittaa, kun matkustaminen on kivaa. On vain aikaa, voi katsella ihmisiä, kokea muiden hetkiä, tarkkailla, kirjoitella sanoja, kuunnella mielentila musiikkia. Paras hetki junailun jälkeen on, kun Sakke hakee mut Tiksin asemalta ja saadaan höpötellä henkeviä elämästä.

Tänään kuitenkin koko revahka tuli autolla hakemaan mua. En tiedä saisko tästä vielä puhua, mutta pojat vuokras omakotitalon, jeeee! Minäkin tulen asumaan siellä vuoroviikoin, näin ainakin olen päättänyt, koska idea oli minun! Kaikki itseasiassa lähti siitä, että minä aloin katsella itselleni taloa Vantaalta, sitten nää innostui siitä ja saivat aikaiseksi sen. No mutta kuitenkin, minä odottelin fantteja tylsistyneenä kylmenevän ärräkahvini kanssa, sillä olin päättänyt yllättää heidät laittamalla rillit moneen vuoteen päähän. Pelko oli pyllyssä, että joku on vienyt MINUN etupenkkipaikkani, etten saisi meistä hyvää kuvaa, kun Sakella on ajaessa rillit päässä. Onneksi Ville ja Tuomas olivat oivaltaneet paikkansa (vihdoin) autossa, ja minä pääsin ottamaan meistä kuvan.

Tällaisia me olemme, tällaisena tavallisena päivänä, jolloin teemme yhdessä jotain mitä rakastamme :)

Oli ihanaa ajaa Sipooseen. Ulkona on nyt niin kaunista. Pojat olivat viikonlopusta väsähtäneitä ja minä tietenkin elämäni vedossa. Nää on niitä hetkiä, kun joudun hillitsemään energialataustani, ettei raukat nuupahda läsnäolostani. Rakastan olla kyydissä ja katsella maisemia, niin minä ainakin yritin tehdä, vaikka oli pakko kertoa siitä kun viikko sitten oikeasti astuin banaaniin ja melkein kaaduin. Hyvällä kehonhallinnalla selviää onneksi kaikesta ;) Radiosta sattui tulemaan Pmmp:n Matkalaulu <3 Sitä on luukutettu autossa kundien kanssa, ja silloin kaikki yleensä piristyy ja ilostuu. Nooo, ei tänään. Ehkä se tuli muistutukseksi siitä, että me ollaan kimpassa, tuli mitä tuli; Meillä on toisemme <3

Treeniksemme on Sipoossa. Tuntuu oudolta kesän jälkeen saapua pimeään Sipooseen. Nyt kun lumi on satanut maahan, siellä oli kaunista ja hyvin taianomaista. Ei tarvinnut treenikselle kömpiessä pelätä tippuvansa kuoppaan tai liukastuvansa mutaan. Tämä päivä meni Tuomaksen viritellessä rumpuja ja Sakke ja Ville otti chillisti.

Soitettiin vielä demobiisit läpi, ja funtsittiin yhtä, kaikilla kulmat yhtä kurtussa. Haluamme kaikki sen biisin demolle, mutta siinä on vielä auki olevia juttuja ja epävarmuutta, ettei oikein olla varmoja mitä me sille tehdään. Mutta minä luotan intuitiooni ja siitä tulee loistava. Raakanauhoitin biisit puhelimella, että voin suunnitella niihin pianot ja muita elementtejä, ja olin kyllä todella tyytyväinen. Olen hyvin luottavaisin mielin tämän demotussession kanssa, koska meillä on aikaa, eikä aiota pitää kiirettä julkaisemisen kanssa. Haluan, että äänitteestä tulee sellainen, että meidän jokaisen korva kestää sen. On jäänyt jotenkin paskamaku joistain studiomeiningeistä, kun on niin kiire ja sitten sä tiedät pystyväs parempaan ja sit sulle sanotaan, et "jees, tosi hyvä" vaikkei se sitä olis. Ja sitten kun sä tajuut, et ei nyt mennyt putkeen sittenkään, niin aika on jo loppu. Sit tulee demo joka vaan ärsyttää, eikä sen takana pysty seisomaan. Nyt on vain aikaa.

Elämä maistuu ja kohta uni. Ensi viikosta tulee rankka, mutta uskon, että loistava. Mulla on tosi hyvät fibat tästä. Sakke ja Ville ovat aamut töissä ja työstetään tätä yömyöhään sitten. Lauantaina on vielä akustinen yksärikeikka, ja yritämme tässä sivussa työstää siihen vielä muutamia biisejä. Onneksi saamme soittaa omaa matskua, mutta muutama coveri on aina jees vetää, on niin siistii kun jengi villiintyy ja laulaa mukana :)

Mutta nyt, hyvää yötä!

Rakkaudella: Eleonoor

Tervetuloa

Tästä se lähtee. Päätettiin Tuomaksen kanssa laittaa blogi pystyyn, sillä niin monia ihmisiä kiinnostaa mitä me oikeasti tehdään. Kaikki se mitä näette keikalla, on bändimme työn tulos. Pääsette näkemään millaista on yhdistää työ ja huvi. Luulenpa, että bändimme on meille kaikille elämäntapa ja olemme parhaita ystäviä. Meillä on myös eri hauskoja kavereita, joiden olemassaolo tulee myös tällä sivustolla näkymään. 

Tämä blogi tulee nyt hyvään saumaan, sillä ensi viikolla alamme työstämään uutta äänitettä ja ajatuksissa olisi jakaa mietteitä ja videoa myös sen tiimoilta.

Tervetuloa vaihderikkaan ja rakkaan Kvantti Elefantin matkaan. Toivottavasti teillä tulee olemaan yhtä hauskaa kuin meilläkin on tai ei ole tai on tai jos ei muuta, niin SIISTII!

Rakkaudella: Eleonoor